Istahdat ensimmäistä kertaa toimintaterapeutin vastaanotolle. Tai ehkä terapeutti kurvaa autollaan kotipihallesi. Takana on pitkä ja usein uuvuttavakin polku lääkäreiden arvioita, tutkimuksia ja lausuntoja. Kädessäsi on virallinen Kelan kuntoutuspäätös, ja päässäsi ehkä hienoinen väsymys kaikesta asioiden selvittelystä.

Kun toimintaterapeutti sitten kysyy sinulta tai lapseltasi: ”Mitä te toivotte tältä jaksolta? Mikä tekisi teidän arjestanne helpompaa?”, reaktiosi saattaa olla syvä huokaus:

”No, sähän se ammattilainen olet. Sano sä, mähän tulin tänne hakemaan sulta apua.”

Tämä tilanne on meille terapeuteille valtavan tuttu, ja se on myös täysin inhimillinen. Kun hakee apua johonkin arjen solmuun, on luonnollista ajatella, että asiantuntija astuu huoneeseen valmiin reseptin kanssa ja kertoo, mitä seuraavaksi tehdään.

Toimintaterapiassa me emme kuitenkaan tule sanelemaan, miten sinun tulisi elää elämääsi tai mitä sinun tulisi tavoitella. Me tulemme etsimään suuntaa yhdessä teidän kanssanne.

Miksi terapeutti kyselee ”itsestäänselvyyksiä”?

Toimintaterapian alussa saatat huomata, että terapeutti alkaa kysellä asioita, jotka tuntuvat melkeinpä hassuilta tai itsestäänselvyyksiltä. Miten teillä sujuvat aamutoimet? Mikä on parasta viikonlopuissa? Mikä lapselle on helpointa kaverisuhteissa ja mikä taas harmittaa? Mitä sinä itse haluaisit vapaa-ajallasi tehdä, jos siihen olisi mahdollisuus?

Saattaa tuntua siltä, että lääkärin lausunnossa lukeneet hienot termit, kuten toiminnanohjauksen haasteet tai hienomotoriset vaikeudet, unohdetaan hetkeksi kokonaan.

Tämä ei johdu siitä, etteikö terapeutti olisi lukenut papereitasi. Se johtuu siitä, että diagnoosit kertovat vain ilmiöistä – ne eivät kerro teidän elämästänne. Diagnoosi ei herää aamulla pukemaan sukkia, eikä oppikirja tiedä, miltä tuntuu, kun lapsi saa raivokohtauksen aina ennen päiväkotiin lähtöä. Vastaus kysymykseen, miksi tai mitä asioita harjoitellaan, löytyy aina teidän arjestanne.

Sisäinen motivaatio on kuntoutuksen edellytys

Terapiassa puhutaan joskus ”valmiuksien harjoittamisesta”. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pöydän ääressä harjoitellaan kynäotetta tai saksilla leikkaamista. Ne ovat hyödyllisiä taitoja, mutta ne itsessään harvoin sytyttävät kenessäkään aitoa, pitkäkestoista motivaatiota.

Kuntoutus ei tutkitusti toimi, jos tavoitteet eivät tunnu omilta. Jos terapeutti määrittää tavoitteet yksin, ne jäävät helposti vain päälle liimatuksi tekstiksi paperille, jolloin sitoutuminen harjoitteluun jää ohueksi.

Siksi henkilökohtaiset toiveet ja merkitykselliset arjen tekijät ovat kaikkein tärkeimpiä. Jos nuoren tavoitteena on pystyä käymään itsenäisesti kaupassa tai leipomaan ystävälle synttärikakku, se otetaan kuntoutuksen kärjeksi. Jos lapsen suurin toive on oppia ajamaan pyörällä kuten naapurin lapset, harjoittelu rakennetaan sen ympärille. Kun tavoite kumpuaa asiakkaan omasta halusta, vaikeidenkin asioiden harjoitteleminen sitouttaa, koska lapsi tai aikuinen tietää itse, mitä konkreettista hyötyä kohti ollaan menossa.

Mitä jos lähetteessä asetetut tavoitteet ja omat arjen kokemukset ovat ristiriidassa?

Joskus vastaan tulee tilanteita, joissa kuntoutuslähetteessä lukee aivan eri asia kuin mikä perheen tai asiakkaan oma suurin huoli juuri sillä hetkellä on. Lähetteessä saatetaan toivoa keskittymiskyvyn harjoittamista koulutehtäviin, mutta kotona suurin haaste liittyykin siihen, ettei lapsi suostu syömään tai nukahtamaan.

Mitä silloin tehdään?

Kuntoutussuunnitelmat ja lähetteet tehdään usein kuukausia ennen terapian alkua, ja asiakkaan tilanne on voinut muuttua. Toimintaterapeutteina meidän tehtävämme on arvioida tilannetta ajantasaisesti. Jos arjen perusta, kuten uni, ruokailu tai perheen jaksaminen rakoilee, ei ole tarkoituksenmukaista pakottaa lasta keskittymään tehtäväkirjaan.

Tällaisessa tilanteessa me tarkennamme tavoitteita yhdessä niin, että ne vastaavat ensisijaisesti sen hetkisiä, todellisia arjen pullonkauloja. Tavoitetta voidaan aina muokata ja täsmentää matkan varrella, kun teet uusia oivalluksia arjestasi, ammatillinen luottamuksemme syvenee ja opimme tuntemaan toisemme paremmin.

Sinä olet oman arkesi paras asiantuntija

Kun toimintaterapeutti seuraavan kerran kysyy, mitä sinä toivot, älä pelkää sanoa ääneen tavallisia, pieniä tai suuria toiveitasi. Älä ajattele, että terapeutti tietää paremmin, mitä teidän elämänne tarvitsee.

Meillä terapeuteilla on kliininen ammattitaito, menetelmät ja ymmärrys siitä, miten jotakin taitoa voidaan lähteä palastelemaan ja harjoittelemaan. Mutta sinulla, lapsellasi ja teidän perheellänne on asiantuntijuus teidän omasta elämästänne ja siitä, mitä siellä kannattaa harjoitella.

Toimintaterapia on vaikuttavinta silloin, kun nämä kaksi asiantuntijuutta kohtaavat tasavertaisina, kuunnellen ja yhteistä suuntaa etsien. Luota siis itseesi: sinä tiedät parhaiten, mikä teidän arjestanne tekisi sujuvampaa.

Etsitkö toimintaterapeuttia tai pohditko, mitä tavoitteita kirjoittaa Kelan kuntoutushakemukseen?

Kelan toimintaterapian aloittaminen ja oikeiden tavoitteiden määrittäminen voi tuntua haastavalta. Me autamme sinua tai perhettäsi löytämään arjestanne ne konkreettiset asiat, joihin kuntoutuksella kannattaa vaikuttaa.

Varaa aika maksuttomaan alkukartoitukseen Alajärvelle tai Seinäjoelle , niin suunnitellaan yhdessä teidän arjestanne sujuvampaa.