Keho ei valehtele – Miten psykofyysinen toimintaterapia auttaa jaksamaan arjessa?

Arjessa pään sisällä rullaa usein muistilistoja, aikatauluja, suunnittelua ja suorittamista. Samaan aikaan keho saattaa lähettää hätäsignaaleja, jotka ohitamme olankohautuksella, kunnes emme enää voi. Silmäkulmassa nykii elohiiri, hartiat ovat jumissa tai lapsen kiukku räjähtää kotona ilman varoitusta.

Nämä eivät ole merkkejä siitä, että olisit epäonnistunut tai että lapsesi olisi hankala. Ne ovat viestejä siitä, että kehon ja mielen yhteys kaipaa huomiota.

Psykofyysisen lähestymistavan toimintaterapia hoitaa ihmistä kokonaisuutena, rakentaen siltaa sen välille, mitä ajattelemme ja mitä tunnemme kehossamme.

Tunteet eivät asu vain päässä

Ihmistä ei voi jakaa kahteen erilliseen lohkoon: mieleen ja kehoon. Olemme psykofyysinen kokonaisuus. Tunteet (olipa kyse ilosta, pelosta, stressistä tai kivusta) eivät ole vain abstrakteja ajatuksia, vaan ne tuntuvat aina myös fyysisesti kehossa.

Joskus yhteys katkeaa. Saatamme elää niin vahvasti suorittamisen kautta, että unohdamme kuunnella kehon viestejä nälästä, väsymyksestä tai jännityksestä. Psykofyysistä lähestymistapaa toimintaterapiassa hyödynnettäessä, tavoitteena on vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä: oppia tunnistamaan, miltä ylivireys tuntuu ja miten omaa oloa voi rauhoittaa ennen kuin kuormitus kasvaa liian suureksi.

Kenelle psykofyysinen lähestymistapa sopii?

Kehotietoisuuden lisääminen on hyödyllistä meille kaikille, mutta erityisen suuri merkitys sillä on silloin, kun arki tuntuu takkuavan.

Kipuasiakkaat ja uupuneet Pitkittynyt kipu tai uupumus saa mielen helposti ”lukkoon”. Kehon viestejä saatetaan alkaa pelätä tai niitä yritetään vaientaa hammasta purren. Tällöin harjoittelemme turvallisessa ympäristössä kuulostelemaan kehoa uudelleen: Mikä lisää kipua? Mikä tuo turvaa? Miten voin rytmittää tekemistäni niin, etten uuvu?

Lapset ja nuoret Etenkin lapsilla, joilla on nepsy-haasteita (kuten ADHD tai autismikirjon piirteitä), aistitiedon käsittely voi kuormittua päivän aikana huomaamatta. ”Kuormittumisen kuppi” täyttyy koulupäivän äänistä ja vilinästä, ja kotona pienikin vastoinkäyminen saa tornin romahtamaan.

Lapsi tarvitsee usein aikuisen avukseen säätelemään vireystilaansa. Kun opimme tunnistamaan ylivireyden merkit ajoissa, voimme tarjota lapselle aistilepoa tai purkaa energiaa liikkeen kautta. Tavoitteena on, että lapsi oppii vähitellen itse tunnistamaan, milloin hän tarvitsee tauon tai aikuisen tukea.

Yksinkertaiset keinot ovat usein tehokkaimpia

Parempi keho-mieli-yhteys ei vaadi monimutkaisia välineitä tai tunteja kestävää meditointia. Se vaatii pysähtymistä. Tässä kolme matalan kynnyksen keinoa, joita voi kokeilla heti:

1. Maadoitu lattialle Kun pää käy ylikierroksilla työpäivän jälkeen, sohva ei aina ole paras paikka palautumiseen. Kokeile mennä kovalle lattialle makaamaan muutamaksi minuutiksi. Lattia tarjoaa keholle selkeän rajapinnan ja paineen tunteen, joka rauhoittaa hermostoa. Jätä puhelin pois ja kysy itseltäsi: Mitä minulle kuuluu? Onko minulla nälkä, jano vai väsy?

2. Hengitä jaloista ulos Hengitys on nopein tapa viestiä aivoille, että hätää ei ole. Kokeile hengittää syvään ja kuvittele, kuinka uloshengitys virtaa koko kehon läpi varpaista ulos. Tämä toimii missä vain: kaupan kassajonossa, luokkahuoneessa töissä tai kotona.

3. Tunnista stressin merkit ajoissa Keho varoittaa meitä usein ennen mieltä. Onko varoitusmerkkinä kiristys leuassa? Alaselkä kipeänä? Pinnallinen hengitys? Makeanhimo? Kun opit tunnistamaan omat varhaiset merkkisi, voit hidastaa tahtia ennen kuin olet täysin uupunut.


Asiantuntijat apunasi

Psykofyysinen lähestymistapa toimintaterapiassa ei ole vain yksittäinen temppu tai menetelmä, vaan tapa kohdata ihminen. TerapiaMessissä toimintaterapeuttimme Ulla Sippola ja Laura Kaappola ovat erikoistuneet psykofyysiseen lähestymistapaan ja hyödyntämään keho-mieli-yhteyttä kuntoutuksessa. Ulla tuo työhön vahvan kokemuksen kipukuntoutuksesta ja aikuisten parista, kun taas Laura on perehtynyt erityisesti lasten toimintaterapiaan.

Haluatko kuulla lisää Ullan ja Lauran ajatuksia? Kuuntele Mukana arjessa -podcastin jakso, jossa he keskustelevat lisää siitä, mitä psykofyysinen lähestymistapa tarkoittaa ja miten se voi auttaa sinua tai läheistäsi.

🎧 [Kuuntele podcast-jakso täältä]

Keskittyminen ja tarkkaavuus

Mitä ovat keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet?

Keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet voivat ilmetä lapsilla häiriöherkkyytenä, vaikeutena seurata ohjeita ja lyhytjänteisyytenä tehtävissä. Näiden haasteiden taustalla voi olla neurobiologisia tekijöitä, kuten ADHD, aistitiedon käsittelyn vaikeuksia, psykologisia tekijöitä (kuten ahdistus tai univaikeudet) sekä ympäristöllisiä häiriötekijöitä. Nämä haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, sosiaalisiin suhteisiin ja arjen hallintaan.

Kuinka autamme lasta, jolla on keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita?

Toimintaterapeutti voi auttaa lasta, jolla on keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita monin eri keinoin. Terapeutti voi muokata lapsen ympäristöä häiriötekijöiden vähentämiseksi ja rutiinien selkeyttämiseksi. Hän voi opettaa lapselle itsesäätelytaitoja, kuten hengitys- ja kehotietoisuusharjoituksia, jotka auttavat hallitsemaan vireystilaa ja parantamaan keskittymistä. Lisäksi lapselle voidaan tarjota aistitukea, jos haasteet liittyvät aistiyliherkkyyteen.

Tehtävien pilkkominen pienempiin osiin auttaa lasta keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, ja terapeutti voi myös tukea lapsen motivaatiota yhdistämällä kiinnostuksen kohteet oppimiseen. Vanhempien ja opettajien ohjaus on tärkeää, jotta lapsen ympäristö tukee hänen kehitystään. Terapeutti seuraa lapsen edistymistä ja mukauttaa tukitoimia tarpeen mukaan, varmistaen, että lapsi saa parhaan mahdollisen tuen.